Elämäni ensimmäinen kirjoneule
Menneenä syksynä kokeilin elämäni ensimmäisen kerran kirjoneuletta, josta syntyi jotain valmista. Ennen kokeiluni ovat päätyneet purkuun, mutta tälläkertaa onnistuin jopa yli odotusteni, ja ihastuin kirjoneuleisiin. Ensimmäinen kirjoneuleeni on siis tuubihuivi/kauluri kaksinkertaisesta 3-säikeisestä suomenlampaan villalangasta. Tämän lahjoitin pikkusiskolleni, koska itselläni ei ollut sille käyttöä.
Ohje: jostain lehdestä
Lanka: suomenlampaan 3-säikeinen villa
Puikot: 6mm
Koko: korkeus n.30cm
Oi, kuinka kaunis ja tasainen kirjoneule ensimmäiseksi kirjoneuleeksesi, onnittelut! :) Monethan valittavat, kun kirjoneuleesta tulee niin epätasaista, mutta oma niksini on höyryttää kevyesti valmis kirjoneule (myös ihan kasteleminen ja pingotus kuulemma auttaa), niin pinnasta tulee tasaisempi. Kauluriin olisi varmasti kannattanut tehdä aloitus- ja lopetuskerroksiin jonkin verran esim. ainaoikeaa tai joustinta, niin ei kääntyisi rullalle, mutta joskushan se rullautuminen voi olla myös tarkoituksellinen efekti. :) Mutta todella kauniista perinteisestä mallista olet aloittanut - myös tausta näyttää siistiltä! :)
VastaaPoistaMieheni kiikutti minulle muuten yhtenä päivänä villapuseron, jonka olen neulonut hänelle heti avioliittomme alussa v. 1999, se oli todella vaativa kirjoneule, jossa on n. 20 eri väriä ja valtavasti kuvioita, on kaloja, sieniä, hirviä, puita... sellainen "maisemaneule", jos olet sellaisia joskus nähnyt (en muista suunnittelijaa, mutta olisiko ollut Kaislakerttuli jotakin tai Sirkka Könönen...). Mies toi puseron minulle siksi, että sen nurjalla puolella oli valtavia silmukkalenkkejä, eli ne taustan langanhypyt olivat tarttuneet jossain vaiheessa johonkin ja vetäneet lankaa pidemmälle, tietysti samalla kiristäen siitä kohdin neuleen vähän kurttuiseksi. Huomasin siinä, että en ollut hoksannut lainkaan kiepauttaa pitkiä langanhyppyjä taustapuolelle, vaan siellä lanka hyppää huoletta 20 silmukan ylikin. Eipä sitä silloin niin kaikkea osannut ajatella... vaikka olin toki aiemminkin tehnyt kirjoneuleita, mutta lähinnä juuri tuollaisia pieniä perinteisempiä juttuja mm. lapasia, joissa oli vähän lyhyemmät hypyt. Täytyy joskus yrittää korjata se isännän pusero, eipä tuo kyllä ole 15 vuoden aikana sitä edes montaa kertaa käyttänyt, mutta viime viikolla oli niin kovat pakkaset, että silloin jopa miestä paleli. :) Toisaalta ilo huomata noita vanhoja käsitöitä katsellessa, että on sitä jossain asiassa tullut kehitystäkin vuosien varrella, vaikka tuntuu, että ne haastavimmat käsityöt tuli tehtyä silloin nuoruuden innossa ja palossa.
Kiitos! :)
PoistaJa tässä olen tarkoituksella siis tehnyt nuo reunat rullautuviksi, koska neuleen nurja puolikin näyttää niin hauskalta, että antaa näkyä. ;)
Tosi siisti käsiala ensimmäiseksi kirjoneuleeksi! Kateeksi käy :)
VastaaPoistaKiitos! :D
Poista